Maria Baric Company on tällä viikolla vienyt Kohtaamisia ilon äärellä -nukketeatterikonsertin kolmeen kouluun ja yhteen palvelukeskukseen. Vaikka syksy on jo pitkällä, käännetään jälleen hetkeksi katse viime kevääseen, jolloin Company kiersi esityksen kanssa päiväkodeissa, leikkipuistoissa ja palvelutaloissa.
Kesän lämpö alkoi kunnolla vasta tehdä tuloaan, kun Maria Baric Company pakkasi kamppeet autoihin ja lähti kiertämään leikkipuistoja sekä päiväkotien ja palvelutalojen pihoja. Tarkoituksena oli tuoda itähelsinkiläisille - ja muutamille vantaalaisille ja espoolaisillekin - yleisöille kesäinen kulttuurilahja rankan koronakauden jälkeen. Samaan aikaan oli ehtinyt kulua 10 vuotta siitä, kun Companyssa alettiin kehitellä voimaannuttavan nukketeatterin menetelmää: keinoa kohdata muistisairaita tai huonokuntoisia vanhuksia nukketeatterin ja musiikin kautta.
Kohtaamisia ilon äärellä -nukketeatterikonsertti tavoitti kesäkiertueella vanhusten lisäksi myös päiväkotilapsia ja lapsiperheitä Itä-Helsingin leikkipuistoissa. Viikon mittaisella kiertueella ehdittiin kokea oikea tunteiden vuoristorata, sillä iloisten kohtaamisten lisäksi konserttikokemuksiin mahtui jopa liikutuksen kyyneliä.
Maanantaiaamuna Company kurvasi Riistavuoren seniorikeskuksen pihaan valmiina ensimmäiseen keikkaan. Keikkapaikka aivan metsän reunassa osoittautui tunnelmallisuutensa lisäksi vieläpä käytännölliseksi, kun metsä nappasi syleilyynsä kaikki tuulenpuuskan kaappaamat ilmapallot, jotka saattoi käydä keikan päätteeksi keräämässä kuusten juurilta.
“Sininen taivas ja puiden vihreys antoivat samanlaista voimaa, kuin musiikillinen anti. Ne täydensivät todella upeasti toisiaan”, kuvaili yleisössä istunut Eija.
“Ihminen kaipaa taiteen mahdollistamia universaaleja kokemuksia”, pohti Riistavuoren seniorikeskuksen vastaava ohjaaja Jukka Raitio. “Tällä asuvilla mahdollisuudet näihin kokemuksiin ovat paljon rajatummat. Siksi tällaiset tapahtumat ovat niin tärkeitä.”
Koronavuodet rajasivat seniorikeskuksissa asuvien vanhusten mahdollisuuksia taide- ja kulttuurikokemuksiin entisestään, kun edes vierailut eivät olleet mahdollisia. Nyt Riistavuoren palvelukeskuksessa nähtiin helliä kohtaamisia nukkien ja yleisön välillä. “Bella, bella”, kehui eräs yleisössä istunut vanhus mustaa kissanukkea italiaksi. Vai ehkä sittenkin bello? Onko kissa tyttö vai poika? Bella, kaunis tyttökissa, päättivät katsoja ja nuketteatteritaiteilija yhdessä.
“Monelle meidän lapsista tämä on ensimmäinen kerta minkäänlaisen esityksen yleisössä”, kuiskasi erään päiväkodin opettaja katsellessaan lasten riemua, kun sirkustaiteilija Petri Saunio taikoi esiin valtavia saippuakuplia. Koronavuodet tarkoittivat päiväkoti-ikäisille sitä, että ihan ensimmäisetkin taide- ja kulttuurielämykset jäivät kokematta. Kesäkiertue pysähtyi kolmen päiväkodin pihassa, mutta katsojia saapui useammastakin päiväkodista.
“Nopeempaa!” kannustettiin erään päiväkodin pihasta jo malttamattomana, kun keikkapaikan rakentamisessa menikin vähän kauemmin kuin muutama minuutti. Elämyksiä, jotakin nostetta tavalliseen arkeen oli selvästi kaivattu, ja sitähän Company oli tullut tuomaan. Nuket ja elävä musiikki saivat jälleen riemastuneen vastaanoton, mutta viimeistään esityksen jättisaippuakuplat nostattivat tunnelman nopeasti korkeuksiin ja laittoivat lasten ilon ja riemun kuplimaan kilpaa jättikuplien kanssa.
“Missä tämän voisi nähdä uudelleen?” kyseltiin eräässä seniorikeskuksessa esityksen päätteeksi. Päivätoiminnan osallistujat innostuivat suunnittelemaan myös kirjakerhon retkeä Kulttuurimyllyyn, kun selvisi, että Maria Baric Companyn kotinäyttämö sijaitsee Myllypurolaisessa kulttuurikeskuksessa.
Esitys jätti omanlaisensa jäljen erilaisiin yleisöihin. Siihen, mitä esitys kullekin katsojalleen merkitsi, vaikuttaa tietenkin moni asia, ei vain ikä tai paikka, jossa esitys koettiin. Musiikin ja nukketeatterin voima piileekin niissä merkityksissä, jotka muuttavat muotoaan jokaisen katsojan, kuulijan ja kokijan omassa mielessä. Nämä merkitykset voivat olla juuri niin jaettuja tai henkilökohtaisia kuin kukin itse haluaa. Ne vain odottavat löytäjäänsä, kätkettynä taiteen äärellä koettaviin hetkiin.